I also searched for a link, because i wanted to know more about this story, i could not find one
It is a beautiful, melodic song indeed.
I can put "something more" about the story
Humppaporo, because you are learning finnish, maybe you can translate this in english
....................
Kuka oli Hunnun Herra?
Lähetystyö Pohjoisen suuntaan kiihtyi 1000-luvulle tultaessa. Ainoana syynä ei ollut puhdas hyvyys, vaan havainto siitä, että Pohjoinen oli tärkeää raaka-aineiden aluetta, kuten Lähi-Itä nyt. Vanhimmissa lähetysohjeissa korostettiin erityisesti joustavuutta. Pakanallisia pyhäköitä ja menoja ei edes pyritty hävittämään, vaan niille annettiin kristillinen sisältö. Pakanallinen runous käännettiin palvelemaan kristillisiä tarkoitusperiä. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat saattoivat toimia verraten rauhallisissa oloissa. Ensin käännytettiin päälliköt, sitten muut. Vainajan pää asetettiin länteen niin, että hän katsoi itään, kohti nousevaa aurinkoa. Tämä on takaisin palaavan Kristuksen vertauskuva.
Paavi Gregorius Suuri neuvoi jo 600-luvulla, että "Kun kansa näkee, ettei heidän temppeleitään hävitetä, se sitä helpommin hylkää erehdyksensä ja tulee avoimin sydämin niille paikoille, joissa tähänkin asti on ollut tapana kokoontua. Kun kansalle järjestetään ulkonaista iloa, he myös helpommin löytävät sisäisen ilon" (Heininen 1996: 27). Tämä näkemys johti äärimmäisyyteen vietynä aikoinaan katolisen kirkon tuhoon. Vasta 1100-luvulla taistelu Saatanaa vastaan jyrkkeni; kaste oli otettava tai oli kuoltava.
Vesilahden Hinsalasta kerättyjen kansantarinoiden mukaan paikkakunnan ensimmäinen kristinuskon levittäjä oli Hunnun Herra. Erikoinen asutuskeskus Hinsala on muutenkin säilyttänyt merkillisiä muistitietoja hyvin vanhoilta ajoilta. "Vanhojen taatojen" puheita kuunneltiin ja pidettiin suuressa arvossa. Hinsalalaisessa kristillisyydessäkin on ollut piirteitä, jotka puuttuvat muualta ja viittaavat mahdollisesti hyvin vanhaan pohjaan. Tarina Hunnun Herrasta on yksi merkillisimmistä. Hänestä kerrottiin vielä 1900-luvun alussa, jolloin rovasti Frans Kärki kokosi sen, mikä vielä oli saatavilla. Kertomuksia ovat esittäneet Siina Koivuniemi, Topias Kinnari, Kinnarin setämies, Taavetti Priiari, Hildenin nikkari ja ikäneiti Aina Kärki. Kertomukset olivat jo valitettavasti rappeutuneessa muodossa ja Kärjen kertomuksille pukema ilmiasu ei vastanne läheskään alkuperäistä.
Jo kauan ennen Matti Kurjen aikoja, ennen Henrikkiä, siis viimeistään 1100-luvun alkupuolella Vesilahteen tuli muuan mies, joka putosi Hinsalan vuolteeseen (Kierimon salmeen) ja pelastettiin jäistä. Mies lauloi latinankielisiä lauluja piti lapsista ja oppi heiltä Suomen kielen. Mies oli täällä ilmeisesti pitkään. Hän rukoili Jumalaa omalla kielellään. Pyysi ihmisiä kasteelle syntien anteeksi antamiseksi. Kylän naiset ryhtyivät kutsumaan häntä Hunnun Herraksi eli Meidän herraksi. Näin mm. ikäneiti Aina Kärki, joka osasi vähän ruotsin kieltäkin. Kärkiähän on Hinsalassa perimätiedon mukaan ollut rautakaudelta lähtien! Vahtolan mukaan nimi on germaaninen.
Hinsalan salmi Hinsalan salmi, joka yhdistää Sakaselän ja Laukonselän. Hinsalan niemen toisella puolella on Kierimon salmi, jonka aina talvella heikkoihin jäihin Hunnun Herran kerrotaan pudonneen. Hinsala on myös keskellä rautakautista laajaa asuma-aluetta. Kylä oli varakas myös koko keski- ja uuden ajan; isännät jopa lainasivat varoja Laukon Kurjille. Kylän toistakymmentä taloa sijaitsivat 1920-luvulle eli uusjakoon asti salmen pohjoispuolella, koivikon takana. Salmen eteläpuolella on Hinsalan saari eli Jokioisten saari, jossa ovat mm. varhaisrautakautiset Jaanun Harmaat isot hautaröykkiöt.
Hunnun Herra retkeili Hinsalassa ja sen ympäristössä. Hänen sanottiin olleen hyvin varovainen, mikä kuvastaisi sitä, että todella oltiin ei-kristityllä alueella. Miehen jäljeltä on paikannimikin: Tuhnunvuoren itäpuolella on Hunnunherran eli Meidän herran kallio, joka tunnetaan myös nimillä Hullu-harju ja Hakaniemen mäki. Aksel Heikel ja Helka Esteri Hoppu ovat maininneet alueen nimeksi vuosisadan vaihteessa Huhnunharja, Huhnunluola. Nimi muistuttaa jo Tuhnunvuorta. Olisiko Hunnu, Huhnu ja Tuhnu sama asia? Tuhnunvuoren Pirunpesää kertomuksissa nimitetään Hiidenlinnaksi. Hunnun Herran kallion pohjoispuolella Kerilahti, jossa asui ennen kalastajia, mm. Keritaata.
Hunnun Herran aikoina oli kasvanut Vesaniemen ja Lapinlahden tuntumaan pakanasukuun poika nimeltä Kirmu, reipas miehenalku, joka 4 vuoden ikäisenä jo ui isänsä kanssa ja ratsasti äidin paimenkoiralla. 5- 6 -vuotiaana hevosensa päällä seisten hän ui Kaakilan lahden yli! Kirmu kiipeili korkeimpiin puihin ja keinui 100 kertaa ympäri. Morsiamenaan hänellä oli Jaanun Harmaasta lappalaissuikuinen Aino (tai Annikki tai Sinivuokko).
Kirmu ei ollut kristitty, hänestä tuli sotapäällikkö ja Hunnun Herran verivihollinen. Kirmu näki Hunnun Herrassa uhan ja päätti tuhota hänet. Kirmu joukkoineen vei Hunnun Herran Naulinkarille Sakaselälle. Naulinkarilla oli pieni metsikkö ja keskellä suuri puu. Kirmu uhkasi: Jos luovut uskostasi ja asetut hämäläisten puolelle vihollista vastaan, säilytät henkesi. Hunnun Herra ei suostunut. Hänet jätettiin miettimään ja kuolemaan nälkään.
Veneet ja ruuhet kuljetettiin määräpaikkoihin ja Neitseennokalle ja Toutosensaarelle asetettiin vartijoita. Hunnun Herran ystäviä pelättiin! Hinsalan Lemmenlahdessa kristityt suunnittelivat Hunnun Herran pelastamista. Hilja-neito asetettaisiin lauttaan ja näin vietäisiin ruokaa Hunnun Herralle. Näin tapahtuikin, mutta Hunnun Herra ei pelännyt marttyyrikuolemaa. Hilja lupasi myös viedä Hunnun herran Hiidenlinnaan.
Kirmu tuli tarkastamaan saarelle, jossa Hunnu oli yhä hyvänvointisena elossa. Kirmun joukot sanoivat aikovansa naulita Hunnun suureen puuhun, mutta tämä vain rukoili Kirmun puolesta! Hilja kuitenkin pelasti miehen yöllä lautallansa Kerilahden salasaunaan. Hiittenlinnaan Hunnu ei halunnut, sehän tunnettiin pakanajumalien pakopaikkana. Pakolaiset menivät ensin Kaukasten suon latoon.
Kirmu kiroili nähdessään, että Hunnun Herra oli paennut. Kirmun miehet eivät uskoneet Hunnun ainakaan itsemurhaa tehneen, sillä se ei ollut kristityille sallittua. Jokin mahti täytyi olla! Valkoisen Kristuksen mahti. Öisin pidettiin Kerilahden saunassa hartaushetkiä. Kirmu katui, ettei ollut ottanut henkeä Hunnun Herralta eli Kalannin kalalta. Hunnua ryhdyttiin etsimään ja hänet saatiinkin kiinni. Miehen kädet revittiin irti.
Uitinkiven ja Kerilahden perheen jäsenet auttoivat, sitoivat kiristyskapulalla kädet niin, että verentulo loppui. He polttivat kuumilla raudoilla katkaistujen käsien tynkiä. Vanhus pyörtyi, väki sitoi kädet tervasiteisiin, sitten Hunnu vietiin lepäämään Kerilahteen.
Kirmua kauhisteltiin. Hunnun Herra toipui vähän ja alkoi uudestaan saarnata. Vanhus kuitenkin heikkeni ja määräsi, että hänet on haudattava salaa Hunnun Herran kallion maastoon. Hän ei halunnut haudastaan uutta pyhiinvaelluspaikkaa. Olikohan mies kenties kuuluisakin? Kertomusten kerääjä Frans Kärki oli etsinyt Mäki- Kärjen, Priiarin ja Kinnarin talojen alueilta hautaa v. 1900 erään harrastajan kanssa. Hautaa ei kuitenkaan löytynyt. Löytyisikö se vielä?
Mikä todistusarvo näillä kertomuksilla on? Historiantutkija epäilee! On kuitenkin muuan merkittävä seikka: Kertomuksissa Kirmu, jota nimitettiin myös Kirmukarmuksi, lopulta kääntyy kristinuskoon! Tämä selittänee juuri sen, miksi kertomukset ovat voineet säilyä. Ne ovat olleet saarnaajien vapaasti muotoilemia opetustarinoita, legendoja. Ehkä niihin on lisätty jotakin, poistettu jotakin, mutta asian pohjalla oleva perusjuoni saattaa olla hyvinkin aitoa.
Kirmu tai Kirmukarmu-nimen esiintyminen tarinoissa on merkittävää, koska Kirmukarmun mäki Vesilahden Kirkonkylässä kuuluu Suomen merkittävimpiin muinaismuistoalueisiin. Kristillinen kirkko sijoittautui 1100-1200-luvuilla yleensä rautakautisten päälliköiden paikoille; näin lienee tapahtunut Vesilahdessakin. Kirmukarmun historia ja yhteydet muodostavat omat laajan ongelmakenttänsä Suomen historiassa. Lappalaisia Vesilahdessa oli joka tapauksessa, miten myöhään - siitä ei ole varmuutta. Muuan tähän hieman liittyvä ja toisella tavalla mielenkiintoinen ongelma on Velhonkato.
Mistä tulee nimi Hunnun Herra? Nimittikö mies itseään Hunnuksi? Läheisiä sanoja ovat huntu, Hunni, honos. Nimellä Hunnu on myös läheinen foneettinen yhteys nimeen Unni, joka tunnetaan Hampuri-Bremenin arkkipiispana. Tämä yhteys on kuitenkin mahdoton, koska Unni eli parisataa vuotta aiemmin (k 17.9.936 Birkassa). Hunnun Herraa nimitettiin myös Meidän Herraksi ja Kalannin kalaksi. Svean kuninkaan Emundin poika Anund teki lähetysretken Suomeen n. 1050, todennäköisimmin Kalantiin. Anundin joukot kärsivät Suomessa pahan tappion. Juhani Rinne epäilee, että Agricolan mainitsemat Kalannin ruotsinkieliset "luotolaiset" olivat ehkä Anundin retken aikoihin Suomeen saapunutta väkeä. Vesilahden Kirkonkylässä on paikannimi Anunki. Olettamusta, että Hunnun Herra olisi kuulunut Anundin joukkoihin, on kuitenkin vaikea vahvistaa. Myös Hilti-niminen piispa oli Adalbertin käskystä 1053-1069 Birkassa, mutta Ruotsin Birkaa ei silloin enää ollut. Ruotsista tulevat vaikutteet alkoivat voimakkaammin vasta 1249-50 lähtien.